tiistai 12. syyskuuta 2017

Hullujen hautausmaa



Hylkiöiden viimeinen leposija, joka tuttavallisemmin, ei ehkä kuitenkaan kovin kunnioittavasti, myös hullujen hautausmaana tunnetaan. Tuo mielenkiintoinen, joskin surullinen, paikka on Nokian Pitkäniemen mielisairaalan vanha hautausmaa, johon on vuosina 1902-1964 haudattu yli 400 Pitkäniemen sairaalan potilasta. Ennen ei mielenvikaisia, hulluja, haudattu Pyhälle kirkkomaalle, vaan heidät haudattiin tällaisille syrjäisille alueille, erilleen kirkkomaasta.


Hullujen kuviteltiin seonneen Saatanan tahdosta, jonka vuoksi heillä ei ollut kuollessaan asiaa kirkkomaalle. Tälle paikalle on saatettu viimeiselle leposijalleen niin kuppaan kuolleet merimiehet, mieleltään sairaat, kuin kehitysvammaisetkin – jotka ennen kuuluivat ”hullujen kategoriaan”.


Hautausmaa sijaitsee vilkkaan tien vieressä, silti melko pimennossa metsän katveessa. Paikalle vie polku, jota kulkiessa saattaa aistia painostavan energian, hieman jopa surullisen. Välillä hieman kuvottaa ajatus, että kuljet samaa polkua, jota pitkin aikanaan hevoskärryt kuljettivat juuttisäkkeihin käärittyjä vainajia, jotka nimettöminä haudattiin tuon pienen metsäaukean alueelle. Vain kourallinen haudoista on merkattu ja harvoissa on muuta tietoa, kuin haudatun nimi.


Alue on kaunis, ehkä hieman puistomainen. Vuonna 2005 alue siivottiin perusteellisesti, jonka jälkeen sitä on hoidettu säännöllisesti. Siivouksen yhteydessä alueelta kerättiin maasta törröttävät luut pois, joita alueella legendojen mukaan oli paljon. Ilkivallattakaan tämä alue ei ole säästynyt; tarinat kertovat, että 90-luvulla siellä järjestettiin paljon saatananpalvontaan liittyviä riittejä. Tiedäpä tuota, miten todellisuusperäisiä nuo ovat, ihmiset kun tuppaavat kaiken ”normeista poikkeavan” liittämään saatanapalvontaan. Niin tai näin, en yhtään ihmettele, vaikka alueella olisikin käyty sairaita veririittejä suorittamassa Vanhan Vihtahousun nimissä; paikka on ollut melko otollinen siihen, jos maastakin on joskus tosiaan törröttänyt luita.


Nykyään hautausmaan porttia koristaa vartiointiliikkeen kyltti, alue on siis vartioitu. Vielä muutama vuosi sitten tuo kyltti ei ollut tuolla, mutta ilmeisesti ilkivalta alueella on jatkunut sen verran, että on täytynyt vartiointiliikkeen apuun turvautua. Muutama vuosi sitten, kun vierailimme tuolla melko useasti, oli ainakin hautuumaan portti usein rikottu. Toivottavasti vartijoiden säännöllinen vierailu alueella auttaisi vähentämään ilkivaltaa ja nuo rauhattomat sielut saisivat olla rauhassa…


Kuten moniin tämän tyylisiin paikkoihin, myös hullujen hautausmaahan liittyy paljon urbaaneja legendoja. Eilen vieraillessamme paikalla, oli siellä kiertelemässä myös kaksi muuta rouvashenkilöä. Toinen heistä kertoi, että kertoman mukaan, kun pysähtyy tietyn haudan kohdalla ja lausuu tietyt sanat, ilmestyy paikalle aave. Rouva ei muistanut mikä hauta se oli ja mitkä sanat piti toistaa, mutta minä selvitin asiaa ja sain selville, mikä hauta on kyseessä. Pidän tämän tiedon nyt kuitenkin itselläni.


Hautakiviä alueella on melko vähän, mutta haluan hieman kertoa yhdestä haudasta alueella. Tässä haudassa lepää alikapteeni. Haudan ympärillä leijuu kuvottava energia. Aina kun menen haudan lähelle, saan päänsäryn, sen verran voimakkaasti tuon haudan alueen ilmapiiri vaikuttaa minuun. Haudan päällä kasvaa komea pihlaja. 


Oksista, jotka riippuvat haudan yllä, on kaikki lehdet kuolleet, jättäen paljaat oksat irvokkaasti suojaamaan tuota alikapteenin hautaa. Ehkä herra alikapteeni oli häijy mies eläessään, koska jälkeensä on jäänyt näin vahva energia, joka ei ole kovin miellyttävää.


Tunnetuin kummitustarina Hullujen Hautausmaasta on varmasti tarina miehestä, joka ilmestyy lyhtyä kantaen hautuumaalla vieraileville. Pimeän aikaan vierailevat ihmiset ovat kertoneet, että heitä on alueella seurannut mies lyhdyn kanssa, joka on hävinnyt vasta, kun he ovat poistuneet. Toiset ovat nähneet hänet heiluttamassa nyrkkiä ja osoittamassa poistumissuuntaa, kun taas toiset eivät ole nähneet häntä ennen kuin aivan heidän vieressään on syttynyt lyhty ja kuulunut hiljainen, mutta käskevä ääni, joka käskee kulkijoita poistumaan paikalta, ja että he eivät kuulu sinne. Vaikka tarinasta on monta eri versiota, on tarinan kulku aina sama. Lyhtyä kantava hahmo ilmestyy ja osoittaa vierailijoille, että he eivät ole tervetulleita. Se, kuka tämä lyhtyä kantava herra on, ei tiedetä. On arveltu, että hän voisi olla Pitkäniemen vanha vahtimestari, joka on jäänyt paikalle vahtimaan, että täällä lepäävät saavat olla rauhassa.


Eräs legenda kertoo sadistisen lääkärin ja hoitajan perverssistä suhteesta, joka lopulta johti hoitajan kuolemaan. Lääkäri hautasi hautuumaalle uhrin eräänä kesäyönä ja myöhemmin hänet löydettiin hirtettynä hautausmaan puusta.  Arveltiin, että hautuumaalle haudattujen aaveet olisi kostoksi hirttäneet sadistisen lääkärin, joka oli uhrillaan häirinnyt heidän rauhaa.


Kolmas tunnettu tarina kertoo kummitelevasta tytöstä, joka vaeltaa hautausmaan alueella ja lähistöllä. Ensimmäisen maailmansodan aikaan alue kuhisi venäläisiä, ja kerrotaan että eräs venäläinen upseeri raiskasi nuoren suomalaisen tytön, joka oli kukittamassa hautausmaan hautoja. Tuon jälkeen tyttöparka hukuttautui läheiseen Vihnusjärveen ja on sen jälkeen kummitellut alueella.


Keskellä hautausmaata kasvaa upea vanha koivu, joka on nähnyt kaiken hautasmaalla tapahtuneet asiat, niin hautaukset kuin mahdolliset saatanalliset riititkin. Kuka tietää mitä salaisuuksia tuo vanha koivu onkaan nähnyt...



1 kommentti:

  1. Todella koskettava teksti, kun Pitkäniemi ja sen lähialue on mulle todella tuttua aluetta. Hautausmaalla en koskaan ole kuitenkaan käynyt.. Rauha heidän sieluilleen, ketä siellä ikinä onkaan

    VastaaPoista